Menninkäisestä alamäkipyöräilijäksi
yhdessä päivässä

Kypärä päähän, suojavarusteet päälle, pyörän selkään ja menoksi! Hissipyöräily on laji, jonka suosio on kasvanut maailmanlaajuisesti viime vuosien aikana. Hissipyöräilyssä noustaan ylös hiihtohissillä ja lasketaan alas pyöräilyä varten rakennettuja ja merkittyjä reittejä pitkin.

Ajattelin hissipyöräilyn olevan vaarallinen laji, joka sopii ainoastaan nuorille hurjapäille, tai ei nyt ainakaan kaltaiselleni rauhalliselle persoonalle. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän olen adrenaliinia nostattavia extreme-lajeja enää kokeillut; viimeiset vuodet ovatkin vierähtäneet suurimmaksi osaksi gravel-pyöräilyn, vaeltamisen sekä joogan parissa.

Viime kesänä sain kuitenkin tilaisuuden lähteä kokeilemaan hissipyöräilyä ja peloistani huolimatta päätin antaa lajille mahdollisuuden. Myönteiseen päätökseeni vaikutti eniten tieto siitä, että saisin 100 minuutin mittaisen opetustunnin, jossa ammattilainen opettaisi minulle hissipyöräilyn saloja sekä tuolihissin käyttöä. Ja olinhan halunnut kokeilla lajia jo pitkään.

Ihan ensimmäisenä kävimme opettajan kanssa läpi ajoasentoa sekä jarruttamista. Perusasennossa pyöräilijä ei istu satulalla, vaan seisoo polkimilla polvet hieman koukussa ja paino tasaisesti molemmilla jaloilla. Tässä asennossa pyöräilijä on tasapainossa, polvet joustavat ja pyörä tottelee hyvin. Käsien ote on puolestaan rento; etusormet pidetään koko ajan löysästi jarrukahvoilla.

Lyhyen harjoittelun jälkeen siirryimme Tahko Bike Parkin harjoittelualueelle, jossa sain jo hieman esimakua siitä, miltä rinteiden alas laskeminen todellisuudessa tuntuisi. Loppupeleissä en malttanut olla alhaalla kovinkaan kauaa, koska halusin jo kovasti päästä tositoimiin.

Enemmän kuin olin jännittänyt itse pyöräilyä, olin jännittänyt tuolihissin käyttöä. Todellisuudessa tämäkin oli paljon helpompaa, kuin olin etukäteen ajatellut ja opettajan sekä hissityöntekijöiden avustuksella pyörä saatiin nätisti kyytiin. Tärkeintä pyörän kiinnittämisessä on pysyä rauhallisena ja odottaa oikeaa hetkeä kiinnittää pyörä. 

Tahko Bike Parkissa on useita erilaisia ja eri tasoisia ratoja. Aloitimme kahdesta helpoimmasta eli vihreästä radasta ja etenimme suhteellisen hitaasti alaspäin. Ensimmäisen laskun jälkeen pohkeeni huusivat jo hoosiannaa, koska jännitin jalkojani melko paljon ajon aikana. Toinen lasku meni huomattavasti sutjakkaammin kuin ensimmäinen ja pääsin jopa nauttimaan vauhdin hurmasta.

Olisin voinut jatkaa laskemista koko loppupäivän, mutta hissipyöräily kannattaa aloittaa rauhallisesti. Lajissa käytetään nimittäin lihaksia, joiden olemassaolosta et edes tiennyt. Seuraavat pari päivää pyöräilyn jälkeen oloni olikin kuin jyrän alle jääneellä; mutta oli se silti kaiken sen arvoista!

Suosittelen testaamaan hissipyöräilyä, vaikka sinulla ei olisikaan aiempaa kokemusta lajista. Opetustunnilla saat hyviä vinkkejä ja neuvoja tekemiseen sekä pääset kehittämään taitojasi nopeasti ja turvallisesti. Et tarvitse lajia kokeillaksesi omaa pyörää taikka varusteita, sillä ne voi Tahkolla vuokrata kätevästi rinteiden juurelta. Myöskään iällä ei ole merkitystä – näin radoilla nimittäin kaikenikäisiä ihmisiä lapsesta aikuiseen.

“Epämukavuusalueelle meneminen kasvattaa, kehittää ja voimaannuttaa.”

Laura Kolari – tahkoilija, metsän menninkäinen ja hissipyöräilijä

En itsekään olisi vielä aiemmin kesällä uskonut, että minusta, rauhallisesta metsän menninkäisestä kuoriutuisi hurja hissipyöräilijä. Koukutuin kuitenkin lajiin ja aion ehdottomasti jatkaa sen harjoittelemista; epämukavuusalueelle meneminen nimittäin kasvattaa, kehittää ja voimaannuttaa.

Parasta hissipyöräilyssä on mielestäni se, että voit valita itsellesi sopivat radat sekä mennä juuri sitä vauhtia, kuin haluat. Se fiilis, minkä pyöräillessäsi rinnettä alas koin, on vertaansa vailla. Tunsin olevani elossa.

Saatat olla kiinnostunut